Blog

Eroottiset tarina seuraa tampereelta homoseksuaaliseen

Gay-hieronta

Miehen varhaisimmissa teoksissa, kuten Kwadratissa Neliö, , Boerz piess Take five , ja Plamuzissa Musiikkitaide , , kyse on ennen kaikkea musiikin rytmin tarjoamasta kehyksestä johon Rybcsynski on taitavasti sovittanut kuvansa.

Elokuvissa on varsin avantgardistista animaatiotekniikkaa ja kuvankäsittelyä, varsinkin kuin muistaa miehen tehneen ne luvun alkupuoliskon tarjoamilla välineillä. Myös yksinkertaisesti taitavat yhdenaikaisuuteen ja kuvailotteluun keskittyvät Nowa skiaka Uusi kirja , ja Media todistavat, että Rybczynskin varhaistuotanto lunastaa paikkansa kiinnostavien ja suuntaa-antavien elokuvakokeilujen joukossa.

Muut elokuvat retrospektiivin ensimmäisessä osassa antoivat Rybczynskistä varsin räävittömän humoristin kuvan.

Nie moge sie zatrzymac! Sisällöltään niitä yhdisti kuitenkin miltei camp-ulottuvuuksia saava huumori, jossa tapahtumat seurasivat toisiaan vääjäämättömästi vailla sen suurempaa logiikkaa tai lainalaisuuksia.

Näissä elokuvissa oli myös valitettavan usein auttamattoman vanhanaikaiseksi jääneitä härskejä piirteitä mutta kaiken kaikkiaan näytös Rybcsynski 1 oli nautittava kokonaiskatsaus miehen tuotannosta. Toinen tärkeä festivaalivieras, brittiläinen Barry Purves, sen sijaan nosti eroottisen latauksen esille nukkeanimaatioissaan sujuvan tyylikkäästi. Festivaalin lehdistötilaisuudessa mies tekikin selväksi, että hänelle on tärkeää tehdä nukkeanimaatioita myös aikuisille.

Hänen animaatioissaan tarina on etusijalla, tekniikka tulee vasta sen jälkeen. Tästä huolimatta Purves tuntui olevan haltioissaan nukeista, koska ne tuovat mukanaan aivan erityistä fyysisyyttä, toisin kuin esimerkiksi tietokoneanimaatioissa. Britti kertoi olevansa miltei ihmissuhteen kaltaisessa kanssakäymisessä hahmojensa kanssa, koska työskentelee samojen nukkien kanssa kuukausia. Vahvan emotionaalisen siteen syntyyn liittyy myös se tosiseikka, että vaikka nuket liikkuvatkin suuremmaksi osaksi narujen avulla, animaattori on fyysisessä kontaktissa niiden kanssa.

Purves väitti esimerkiksi tietävänsä kosketuksensa kautta että nukke on oikein kuvassa. Ja nauroi päälle kuulostavansa sekopäältä. Purvesin mielestä nuket ovat ainutlaatuisia tarinankerronnassa myös siksi, että niihin kuuluu yllätyksellisyys. Niiden hallinta ja saaminen haluttuihin asentoihin on rajoitettua. Nukkeanimaattorin on vain joskus pakko tyytyä vähiten huonoon vaihtoehtoon, toisin kuin tietokoneella työskentevien.

Tietokoneanimaattori saa helpommin ja nopeammin tehtyä mitä mielikuvituksellisimpia efektejä ja kykenee venyttämään animaation todellisuutta haluamallaan tavalla.

Mies tietää mistä puhuu, koska on toiminut neuvonantajana mm. Tim Burtonin Mars Attacks! Hän opetti työryhmälle esimerkiksi gorillan ruumiinkieltä.

Festivaaleilla näytettiin Purvesin tuotannosta kuuden animaation kokonaisuus kahdessa identtisessä näytöksessä, jotka molemmat olivat loppuunmyytyjä. Purvesin suosiota on helppo ymmärtää. Mies pystyy käsittelemään nukkejaan kuin eläviä näyttelijöitä. Nuket liikkuvat sulavasti ja niiden ruumiinkieli on omaa luokkaansa.

Tämä taito yhdistettynä vahvaan tarinaan ja huikeisiin yksityiskohtiin takaa sen, ettei katsoja voi välttää Purvesin elokuvista vaikuttumista. Retrospektiivissä nousivat vahvimpina animaatioina esiin Screen play , Rigoletto ja miehen itsensä eniten arvostama Achilles Ne nähtyään saattoi ymmärtää Purvesin tähdentämän fyysisen ja jopa eroottisen aspektin, mikä äkkiseltään nukkeanimaatioista puhuttaessa tuntuu vieraalta.

Screen play kertoi kabukiteatterin keinoin traagisen rakkaustarinan, Rigoletto sen sijaan oli sangen uskollinen lyhyt versio samannimisestä Giuseppe Verdin oopperasta. Achilles sen sijaan keskittyi Akilleen ja Patrokloksen myrskyisään rakkaussuhteeseen Troijan sodan pyörteissä. Kaikissa animaatioissa häikäisi ilmiömäinen yksityiskohtien hallinta, kuten esimerkiksi sormien liike tai mestauspaikan hirviömäiset piirteet nukkien asuista puhumattakaan.

Achilliksessa oli puolestaan tavoitettu Kreikan antiikki tutkimalla sen ajan veistosten estetiikkaa ja lainaamalla se miltei sinällään animaatioon.

The very models Jos kyseisiä herroja ei tunne hyvin, animaatiot saattoivat jäädä ulkokohtaisiksi ja etäisiksi. Eräs mielenkiintoisimmista erikoisohjelmistoista oli Tampereen elokuvajuhlien kokoama Homo cinema fennica — suomalaisen homoelokuvan retrospektiivi.

Sarjalle oli valittu hiukan juhlallinen nimi kun suhteuttaa sen itse ohjelmiston sisältöön. On tietenkin huomioitava, että saatavissa oleva aineisto on varmasti rajoitettua.

Seksuaalivähemmistöt ovat Suomessa olleet vaikenemisen kulttuurin uhreja aina luvulle saakka. Valitettavasti mukana oli kuitenkin elokuvia, jotka olisivat sopineet paremmin esimerkiksi Roskaelokuvafestivaaleille. Historiallisesti merkittävänä teoksena mukaan oli valittu "Oletko sinä? Elokuvassa kuvataan kahden homoseksuaalin nuoren miehen elämää Helsingissä varsin ulkokohtaisesti arjen yksityiskohtiin menemättä.

Jokseenkin oireellista on myös se, että elokuva alkaa psykiatri Claes Andersonin lausunnolla siitä miten homoseksuaalit ovat vaarattomia, eivätkä siten tarvitse eristäytymistä yhteiskunnasta. Näytöksen toinen sensuurin kouriin joutunut elokuva oli Jaakko Talaskiven A kiss one suudelma Teoksen voi nähdä seksuaalisen vapautumisen aikakauden hedelmänä mutta nykymittasuhteissa se osoitti vain keinotekoista provokaatiota ja huonoa makua.

Tähän samaan sortui myös festivaalikatalogissa camp-huumoriksi luokiteltu Krasnaja sputnik pudding jolle on vaikeampi suoda samankaltaista ymmärrystä. Elokuva oli kuin lukioikäisten poikien sisäpiirivitsi jota ei edes soisi esitettävän julkisesti.

Huolimatta syvistä aallonpohjista Homo cinema fennica -sarjassa oli paljon myös hyvää. Edukseen erottuivat dokumenttielokuvat Poikakulta ja Liitto Poikakulta kertoo kiihkottomasti ja osoittelematta siitä mitä on olla poika joka näyttää naiselta.

Liitto on seurantadokumentti miespariskunnasta elämässä elämäänsä luvun Suomessa, joka ei ollut vielä niin avoin kuin tänä päivänä. Mukana dokumentissa on myös vähän julkisesti nähtyjä välähdyksiä suomalaisesta homoseksuaalien kulttuurista. Muita mielenkiintoisia teoksia retrospektiivissä olivat Petra Rossin animaatio Falling , Aurora Reinhardin dokumentti Poikatyttö ja Ilppo Pohjolan kokeellinen elokuva P l ain truth Nuorena Kristiina Vuori innostui historiasta ja historiallisesta kirjallisuudesta Aurinkokuninkaan Ranskan aikaan sijoittuvia romanttisia Angelika -romaaneja luettuaan.

Viihteellisiä historiaromaaneja on parjattu jonkinlaisena roskakirjallisuutena naisille, mutta Vuori tahtoi osaltaan kunnioittaa ja jatkaa Angelika-sarjan perintöä esikoisteoksellaan.

Viihdekirjallisuuden asema on noussut viime aikoina ja sen vuoksi ei olekaan enää häpeä lukea tai kirjoittaa kyseisiä teoksia. Siipirikon tarina alkaa vuodesta Hämäläinen päähenkilö, pientilallisen tytär Selja joutuu karjalaisten kaappaamaksi näiden sotaretkellä ja joutuu Laatokan Karjalaan Ahtilan maatilalle orjaksi.

Selja onnistuu tekemään kurjasta elämästään hieman siedettävämpää neuvokkuutensa sekä erinomaisten lintujenkäsittelytaitojensa avulla.

Mahdollisuuden vapauteen tarjoaa komea ritari Aijo, jolle Selja onnistuu uskottelemaan olevansa sukua, otettuaan itselleen Cecilia-nimisen rälssitalon perijättären henkilöllisyyden. Tätä kautta Selja päätyy matkustamaan muun muassa Viipurin ja Turun alueille ja joutuu samalla erilaisten juonittelujen pyörteisiin. Kirjassa näkyy luvun Suomen patriarkaalinen maailmankuva.

Poliittinen valta oli miehillä ja vaikutti myös siltä, että valtaa piti osata näyttää ja käyttää, jotta sen säilytti. Siipirikon miehet ajautuvat usein väärinymmärrysten ja ylpeyden vuoksi tilanteisiin, jotka ratkotaan raivostumalla ja miekkaan tai nyrkkiin turvautumalla. Vallankäyttö ulottuu myös naisiin. Siipirikossa poliittista päätäntävaltaa käyttävissä asemissa on pelkkiä miehiä, mutta monet kirjan naishenkilöistä vetelevät naruja miestensä selän takana, vaikuttaen näin tapahtumiin.

Päähenkilö Selja on tästä hyvä esimerkki, joka jatkuvasti tarinan edetessä turvautuu hyvään ihmistuntemukseensa ja älykkyyteensä manipuloidakseen muita ihmisiä ja tapahtumia itselleen suotuisammaksi.

Muita kirjan vahvoja naishahmoja ovat muun muassa Ahtilan isännän Mielon julma sisar Serafia, Mielon joillakin tavoilla jopa sympaattinen äiti Nonna, Viipurin linnanisännän vaimo rouva Gunilla ja kirjan loppupuolella Seljan uusi emäntä Anna, jolla on itse asiassa Seljan lisäksi kirjan moniulotteisimpia tarinakaaria. Vahvojen naishenkilöiden lisäksi kirjassa on myös totta kai monia mieshahmoja. Näistä jotkut ovat onnistuneita, toiset taas jäävät melko yksiulotteisiksi tai ovat suoranaisesti kliseisiä.

Suurimmalla osalla kirjan naishahmoista on omia motiivejaan, taustatarinoitaan ja luonteensa, kun taas monien mieshahmojen merkitys tarinalle ja tarkoitus kirjassa laajemmin jäävät joko vaillinaisiksi tai kyseenalaisiksi. Seljan orjakumppani Häkki on läsnä tarinassa aina alusta asti, mutta siitä huolimatta Vuori ei avaa hänen luonnettaan tai ajatuksiaan ollenkaan, vaikka hahmo itsessään vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Oli myös hämmentävää, miten Seljan kouluttama Primus-kotka, johon itse kirjan nimi sekä tarinan lintuteema paljolti liittyvät, jäi loppujen lopuksi tarinassa merkitykseltään hyvin vähäiseksi. Siipirikko on romanttinen viihderomaani, joten romantiikka, erotiikka ja seksuaalisuus ovat keskeisiä teemoja läpi kirjan. Suuri osa romantiikasta liittyy kirjan päähenkilöön Seljaan, johon kirjan mieshahmot järjestään rakastuvat.

Siipirikon tarinan edetessä seurataan Seljan kasvamista lapsesta aikuiseksi naiseksi ja samalla myös hänen seksuaalisuutensa kehitystä. Päähenkilön varhaista nuoruutta Ahtilassa varjostaa orjuus ja suunnitelmissa oleva naittaminen Mielon Pessi-pojalle, jota Selja vihaa.

Romanttinen rakkaus tai naisen mielipide eivät välttämättä olleet osa avioliittoa keskiajan Suomessa, ja järjestetty avioliitto myötäjäisineen olikin käytännöllinen tapa edistää selviytymisen ja vaurastumisen mahdollisuuksia. Järjestetyn avioliiton teemaan palataan uudelleen Siipirikon loppupuolella. Romanttinen rakkaus Seljan elämään tulee ritari Aijon muodossa. Koska Aijo on Seljan rakkauden kohde, hänen hahmoonsa keskitytään teoksessa hyvin paljon Seljan oman kehityksen lisäksi. Tämän vuoksi onkin harmi, että Aijon hahmo putoaa hyvin lähelle kliseistä synkän, mystisen miehen hahmoa, jolla on arpi kasvoissaan ja joka pohtii jatkuvasti murheellisena menneisyytensä virheitä.

Aijon hahmonkehitykselle on kuitenkin annettu sen verran aikaa ja tilaisuuksia kirjassa, että hänen luonteestaan ja taustastaan oppii mielenkiintoisia seikkoja. Tämä antaa mahdollisuuksia edes jonkinlaiseen samaistumiseen ja sympatiaan Aijoa kohtaan.

..

SEKSI GAY KAUPPA VIRO DEITTI

: Eroottiset tarina seuraa tampereelta homoseksuaaliseen

Nuat homoseksuaaliseen thai seinäjoki hieroja riihimäki Tampereen Tullikamarilla nähtiinkin kaikkiaan 13 aihepiiriltään ja laadultaan hyvin erilaista elokuvaa sankoin katsojajoukoin. Festivaalin lehdistötilaisuudessa mies tekikin selväksi, että hänelle on tärkeää tehdä nukkeanimaatioita myös aikuisille. Albumin lähtökohtana sen suunnitteluvaiheessa oli tehdä yaoi mangan parodiaa, mutta tiimin vaikutteet ovat laajemmin koko mangaperinteessä. Siipirikko on romanttinen viihderomaani, joten romantiikka, erotiikka ja seksuaalisuus ovat keskeisiä teemoja läpi kirjan. Hänen oma seksuaalinen heräämisensä ja siihen liittyvät ajatukset, sekä teot, joihin hän joutuu turvautumaan päästäkseen orjuudesta, tuottavat Seljalle syyllisyyden tuskaa. Palvelut Kiertonäyttelyt Media-arkisto Tilattavat kurssit Tilat. Nuorisoraati palkitsi Tia Jaakkolan dokumentin Suurin niistä on rakkaus
Ilmainen numerohaku netissä hierontaa tallinnassa homo 449
KIIMAINEN MIES GAY TISSI PANO Thai hieronta helsinki kallio veli gay antoi kalua
Eroottiset tarina seuraa tampereelta homoseksuaaliseen 697
Eroottiset tarina seuraa tampereelta homoseksuaaliseen Ensimmäinen näytös keskittyi lähinnä miehen Puolan aikaan vuodesta aina vuoden Tangoonjoka voitti Tampereella parhaan animaation palkinnon ja parhaan animaation Oscarin vuonna Järjestetyn avioliiton teemaan palataan uudelleen Siipirikon loppupuolella. Vuori on kirjansa taustatyössä muutenkin ottanut pikku homoseksuaaliseen meis pornotähti selvää homoseksuaalisuudesta keskiajan yhteiskunnassa, sillä hän omistanut sille melko pitkän kappaleen teoksen lopusta löytyvästä historiaosiosta. Taanila valitsi myös tämän vuoden Carte Blanche -näytöksen. Kolmas näytös keskittyi ohjaajan viimeisimpiin Yhdysvalloissa tekemiin, lähinnä kokeellisiin elokuviin. Tampereen elokuvajuhlat -esittely Tampereen elokuvajuhlien arvostus näkyy myös siinä, että kilpailusarjoihin lähetetään yhä enemmän elokuvia.

Eroottiset tarina seuraa tampereelta homoseksuaaliseen

Animaatio eri muodoissaan oli näkyvästi esillä niin kilpailusarjoissa kuin erikoisohjelmistoissakin. Lisäksi elokuvajuhlille oli kutsuttu animaattorivieraita Virosta, Iso-Britanniasta ja Turun animaatiokoulusta. Animaatioelokuva sai osansa myös palkinnoista. Lyhytelokuva muotona mahdollistaa sen tiennäyttäjän roolin elokuvataiteessa, mutta tänä vuonna oli ilahduttavaa se, miten kokeellista elokuvaa erityisesti haluttiin nostaa esiin. Festivaalivieraiden joukossa oli kokeellisen elokuvan suuria nimiä, Zbig Rybcsynski kansainvälisenä nimenä ja Mika Taanila kotimaisena valonkantajana.

Taanila valitsi myös tämän vuoden Carte Blanche -näytöksen. Kokeellinen elokuva huomioitiin niin ikään myös palkintojen jaossa.

On myös nostettava esiin kaksi näytöstä käsittänyt Homo cinema fennica — suomalaisen homoelokuvan retrospektiivi, koska suomalaista homoseksuaalisuutta käsitteleviä elokuvia on mahdollisuus nähdä valitettavan harvoin. Tampereen Tullikamarilla nähtiinkin kaikkiaan 13 aihepiiriltään ja laadultaan hyvin erilaista elokuvaa sankoin katsojajoukoin. Se kertoo sympaattisesti ja kekseliäästi Norjan toisen maailmansodan aikaisista synkistä tapahtumista pienen tytön paksujen silmälasien läpi nähtyinä.

Kategoriapalkinnoissa parhaana animaationa palkittiin kanadalaisen Chris Landrethin Ryan , joka on myös Oscar-palkittu teos. Elokuva on animoitu tietokoneella ja perustuu kanadalaisen animaattorin Ryan Larkinin elämään. Muita palkittuja animaatioita kansainvälisessä sarjassa olivat tuomariston kunniamaininnan saanut yhdysvaltalaisen Bill Plymptonin satiirinen Guard dog ja yleisöpalkinnon ansainnut hillitön kerrostaloelämää tutkaileva Jonas Geirnaertin Flatlife Belgiasta. Lyhytelokuva yhdistää kauhuelokuvan elementtejä perheen taloudellisen ahdingon kuvaukseen lopputuloksena palkituista elokuvista ahdistavin katselukokemus.

Paras dokumentti oli irlantilaisen Ken Wardropin Undressing my mother , jossa tekijä riisuu äitinsä alasti. Dokumenttielokuva on huikaisevan kaunis visuaalisesti ja äidin vanheneva vartalo ei jää myöskään sanattomaksi. Undressing my mother voitti myös Prix UIP palkinnon. Kotimaisessa kilpailusarjassa alle 30 minuuttisten pääpalkinnon vei Mika Taanilan kokeellinen elokuva Optinen ääni , joka perustuu kanadalaisen [The User]in 12 matriisikirjoittimen sinfonialle.

Tuomaristo kunniamainitsi Arto Tuohimaan Perkeleen ja antoi erikoispalkinnon animaatiolle isän, pojan ja lehmän kolminaisuudesta eli Kari Juusosen Syntymäpäivälle Kotimaisissa yli 30 minuuttisissa pääpalkinnon vei odotetusti ja ansaitusti Pirjo Honkasalon dokumenttielokuva Melancholian kolme huonetta Tuomariston erikoispalkinto meni Veikko Aaltosen sielunpaimenista kertovalle dokumenttielokuvalle Paimenet Tuomariston kunniamaininnan sai Lotta Kupiaisen monikulttuurista romanssia käsittelevä fiktio Caasha Risto Jarva-palkinnon voitti tänä vuonna Mervi Junkkosen dokumenttielokuva ohjaajan vanhempien toimintansa lopettavasta maatilasta Hiljainen tila Yleisöpalkinto meni Mika Lehtisen niin ikään maaseudulle sijoittuvalle komedialle Arvon veli Nuorisoraati palkitsi Tia Jaakkolan dokumentin Suurin niistä on rakkaus Elokuvajuhlien kenties tunnetuin vieras kansainvälisesti oli alun perin puolalainen, nyt Yhdysvalloissa asuva Zbig Rybczynski.

Hän kouluttautui ensin klassiseksi kuvataiteilijaksi mutta elokuvataide vei hänet mukanaan. Sormensa pelissä oli kuuluisalla Lodzin valtiollisella elokuvakoululla, jossa Rybczynski teki ensimmäiset elokuvakokeilunsa vuonna Rybczynkillä oli Tampereella varsin kattava retrospektiivi, joka oli jaettu kolmeen näytökseen.

Ensimmäinen näytös keskittyi lähinnä miehen Puolan aikaan vuodesta aina vuoden Tangoon , joka voitti Tampereella parhaan animaation palkinnon ja parhaan animaation Oscarin vuonna Toinen näytös esitteli puolalaisen ohjaamia musiikkivideoita, joita mies on rustannut varsin nimekkäille musiikintekijöille, kuten esimerkiksi Pet Shop Boysille. Tunnetuin Rybczynskin työ tällä saralla lienee kuitenkin John Lennonin Imagine kappaleeseen tehty musiikkivideo.

Kolmas näytös keskittyi ohjaajan viimeisimpiin Yhdysvalloissa tekemiin, lähinnä kokeellisiin elokuviin. Rybczynskin varhaista Puolan tuotantoa oli ilo katsella, ja varsinkin niiden äänen ja kuvan rytmillinen leikki vangitsi. Miehen varhaisimmissa teoksissa, kuten Kwadratissa Neliö, , Boerz piess Take five , ja Plamuzissa Musiikkitaide , , kyse on ennen kaikkea musiikin rytmin tarjoamasta kehyksestä johon Rybcsynski on taitavasti sovittanut kuvansa.

Elokuvissa on varsin avantgardistista animaatiotekniikkaa ja kuvankäsittelyä, varsinkin kuin muistaa miehen tehneen ne luvun alkupuoliskon tarjoamilla välineillä. Myös yksinkertaisesti taitavat yhdenaikaisuuteen ja kuvailotteluun keskittyvät Nowa skiaka Uusi kirja , ja Media todistavat, että Rybczynskin varhaistuotanto lunastaa paikkansa kiinnostavien ja suuntaa-antavien elokuvakokeilujen joukossa. Muut elokuvat retrospektiivin ensimmäisessä osassa antoivat Rybczynskistä varsin räävittömän humoristin kuvan.

Nie moge sie zatrzymac! Sisällöltään niitä yhdisti kuitenkin miltei camp-ulottuvuuksia saava huumori, jossa tapahtumat seurasivat toisiaan vääjäämättömästi vailla sen suurempaa logiikkaa tai lainalaisuuksia. Näissä elokuvissa oli myös valitettavan usein auttamattoman vanhanaikaiseksi jääneitä härskejä piirteitä mutta kaiken kaikkiaan näytös Rybcsynski 1 oli nautittava kokonaiskatsaus miehen tuotannosta.

Toinen tärkeä festivaalivieras, brittiläinen Barry Purves, sen sijaan nosti eroottisen latauksen esille nukkeanimaatioissaan sujuvan tyylikkäästi. Festivaalin lehdistötilaisuudessa mies tekikin selväksi, että hänelle on tärkeää tehdä nukkeanimaatioita myös aikuisille. Hänen animaatioissaan tarina on etusijalla, tekniikka tulee vasta sen jälkeen.

Tästä huolimatta Purves tuntui olevan haltioissaan nukeista, koska ne tuovat mukanaan aivan erityistä fyysisyyttä, toisin kuin esimerkiksi tietokoneanimaatioissa. Britti kertoi olevansa miltei ihmissuhteen kaltaisessa kanssakäymisessä hahmojensa kanssa, koska työskentelee samojen nukkien kanssa kuukausia. Vahvan emotionaalisen siteen syntyyn liittyy myös se tosiseikka, että vaikka nuket liikkuvatkin suuremmaksi osaksi narujen avulla, animaattori on fyysisessä kontaktissa niiden kanssa.

Purves väitti esimerkiksi tietävänsä kosketuksensa kautta että nukke on oikein kuvassa. Ja nauroi päälle kuulostavansa sekopäältä. Purvesin mielestä nuket ovat ainutlaatuisia tarinankerronnassa myös siksi, että niihin kuuluu yllätyksellisyys. Niiden hallinta ja saaminen haluttuihin asentoihin on rajoitettua. Nukkeanimaattorin on vain joskus pakko tyytyä vähiten huonoon vaihtoehtoon, toisin kuin tietokoneella työskentevien. Tietokoneanimaattori saa helpommin ja nopeammin tehtyä mitä mielikuvituksellisimpia efektejä ja kykenee venyttämään animaation todellisuutta haluamallaan tavalla.

Esikoisteoksen julkaisun jälkeen vuonna Kristiina Vuori kertoi omasta historiastaan romantiikkakirjallisuuden lukijana ja kirjoittajana haastatteluissa. Nuorena Kristiina Vuori innostui historiasta ja historiallisesta kirjallisuudesta Aurinkokuninkaan Ranskan aikaan sijoittuvia romanttisia Angelika -romaaneja luettuaan. Viihteellisiä historiaromaaneja on parjattu jonkinlaisena roskakirjallisuutena naisille, mutta Vuori tahtoi osaltaan kunnioittaa ja jatkaa Angelika-sarjan perintöä esikoisteoksellaan.

Viihdekirjallisuuden asema on noussut viime aikoina ja sen vuoksi ei olekaan enää häpeä lukea tai kirjoittaa kyseisiä teoksia. Siipirikon tarina alkaa vuodesta Hämäläinen päähenkilö, pientilallisen tytär Selja joutuu karjalaisten kaappaamaksi näiden sotaretkellä ja joutuu Laatokan Karjalaan Ahtilan maatilalle orjaksi. Selja onnistuu tekemään kurjasta elämästään hieman siedettävämpää neuvokkuutensa sekä erinomaisten lintujenkäsittelytaitojensa avulla.

Mahdollisuuden vapauteen tarjoaa komea ritari Aijo, jolle Selja onnistuu uskottelemaan olevansa sukua, otettuaan itselleen Cecilia-nimisen rälssitalon perijättären henkilöllisyyden. Tätä kautta Selja päätyy matkustamaan muun muassa Viipurin ja Turun alueille ja joutuu samalla erilaisten juonittelujen pyörteisiin.

Kirjassa näkyy luvun Suomen patriarkaalinen maailmankuva. Poliittinen valta oli miehillä ja vaikutti myös siltä, että valtaa piti osata näyttää ja käyttää, jotta sen säilytti. Siipirikon miehet ajautuvat usein väärinymmärrysten ja ylpeyden vuoksi tilanteisiin, jotka ratkotaan raivostumalla ja miekkaan tai nyrkkiin turvautumalla.

Vallankäyttö ulottuu myös naisiin. Siipirikossa poliittista päätäntävaltaa käyttävissä asemissa on pelkkiä miehiä, mutta monet kirjan naishenkilöistä vetelevät naruja miestensä selän takana, vaikuttaen näin tapahtumiin.

Päähenkilö Selja on tästä hyvä esimerkki, joka jatkuvasti tarinan edetessä turvautuu hyvään ihmistuntemukseensa ja älykkyyteensä manipuloidakseen muita ihmisiä ja tapahtumia itselleen suotuisammaksi. Muita kirjan vahvoja naishahmoja ovat muun muassa Ahtilan isännän Mielon julma sisar Serafia, Mielon joillakin tavoilla jopa sympaattinen äiti Nonna, Viipurin linnanisännän vaimo rouva Gunilla ja kirjan loppupuolella Seljan uusi emäntä Anna, jolla on itse asiassa Seljan lisäksi kirjan moniulotteisimpia tarinakaaria.

Vahvojen naishenkilöiden lisäksi kirjassa on myös totta kai monia mieshahmoja. Näistä jotkut ovat onnistuneita, toiset taas jäävät melko yksiulotteisiksi tai ovat suoranaisesti kliseisiä.

Suurimmalla osalla kirjan naishahmoista on omia motiivejaan, taustatarinoitaan ja luonteensa, kun taas monien mieshahmojen merkitys tarinalle ja tarkoitus kirjassa laajemmin jäävät joko vaillinaisiksi tai kyseenalaisiksi.

Seljan orjakumppani Häkki on läsnä tarinassa aina alusta asti, mutta siitä huolimatta Vuori ei avaa hänen luonnettaan tai ajatuksiaan ollenkaan, vaikka hahmo itsessään vaikuttaa mielenkiintoiselta. Oli myös hämmentävää, miten Seljan kouluttama Primus-kotka, johon itse kirjan nimi sekä tarinan lintuteema paljolti liittyvät, jäi loppujen lopuksi tarinassa merkitykseltään hyvin vähäiseksi. Siipirikko on romanttinen viihderomaani, joten romantiikka, erotiikka ja seksuaalisuus ovat keskeisiä teemoja läpi kirjan.

Suuri osa romantiikasta liittyy kirjan päähenkilöön Seljaan, johon kirjan mieshahmot järjestään rakastuvat. Siipirikon tarinan edetessä seurataan Seljan kasvamista lapsesta aikuiseksi naiseksi ja samalla myös hänen seksuaalisuutensa kehitystä.

Päähenkilön varhaista nuoruutta Ahtilassa varjostaa orjuus ja suunnitelmissa oleva naittaminen Mielon Pessi-pojalle, jota Selja vihaa. Romanttinen rakkaus tai naisen mielipide eivät välttämättä olleet osa avioliittoa keskiajan Suomessa, ja järjestetty avioliitto myötäjäisineen olikin käytännöllinen tapa edistää selviytymisen ja vaurastumisen mahdollisuuksia.

Järjestetyn avioliiton teemaan palataan uudelleen Siipirikon loppupuolella. Romanttinen rakkaus Seljan elämään tulee ritari Aijon muodossa. Koska Aijo on Seljan rakkauden kohde, hänen hahmoonsa keskitytään teoksessa hyvin paljon Seljan oman kehityksen lisäksi. Tämän vuoksi onkin harmi, että Aijon hahmo putoaa hyvin lähelle kliseistä synkän, mystisen miehen hahmoa, jolla on arpi kasvoissaan ja joka pohtii jatkuvasti murheellisena menneisyytensä virheitä.

Aijon hahmonkehitykselle on kuitenkin annettu sen verran aikaa ja tilaisuuksia kirjassa, että hänen luonteestaan ja taustastaan oppii mielenkiintoisia seikkoja.